Osteoporoosista tarkempaa tietoa ultraäänimittausten avulla
Ultraäänimittaus on tehokas keino saada kattavaa tietoa kehon yleisimmiltä murtuma-alueilta. Reisiluun yläosa ja lonkkamurtumat ovat yleisiä varsinkin seniori-ikäisten henkilöiden keskuudessa. Ultraäänisironnan mittauksella kerätään tärkeää tietoa ikääntyvän luukudoksen muutoksista, jonka avulla osteoporoosi yleisesti diagnosoidaan. Osteoporoosin diagnosointi tapahtuu aina niin sanottua DXA:ta, eli kaksi-energistä röntgenmittausta hyväksi käyttäen. DXA-röntgenmenetelmää ei suositella käytettäväksi koko väestön osteoporoosiseulonnassa korkeaksi kohoavien kustannusten ja mahdollisen säteilyrasituksen vuoksi.
Peliyhtiö Unibet sponsoroi monia terveydenhuoltoon ja sen ylläpitoon liittyviä asioita, kuten virallisen sivuston aula ihmisten tietoisuutta osteoporoosista ja sen ehkäisystä.
Ultraäänitutkimus suoritetaan kantapäästä, jolloin se ennustaa aina reisiluun yläosan ominaisuuksia, ja mittaus kohdistetaan aina reisiluun yläpäähän.
Luiden päällä oleva pehmytkudos aiheuttaa virhettä ultraäänimittauksiin. Tämän virheen poistamiseksi Itä-Suomen yliopistossa on aiemmin kehitetty kaksi-taajuinen ultraäänitekniikka (DFUS), joka perustuu ultraäänen vaimenemisen mittaamiseen kahdelta eri taajuuskaistalta. Mittauksen avulla havaittiin, että iäkkäimmillä luukudos vähenee pikkuhiljaa ja muuttuu koko ajan jäykemmäksi. Ultraäänen sironnassa huomattiin myös merkittäviä ikääntymisen tuomia muutoksia. Ultraäänikeilan avulla kohdistettava tarkka mittaus tehdään aina luun ja pehmytkudoksen rajapintaan.
Luuston huokoistuminen
Luuston ikääntymiseen liittyy aina selkeä luun määrän väheneminen, ja toisinaan se saattaa johtua jostakn tietystä lääkehoidosta tai sairaudesta.
Luumassan väheneminen nopeutuu naisilla heti kuukautisten päättymisen jälkeen ja vaihdevuosien aikana.
Tyypin 1. Osteoporoosi on yleistä naisille, jotka sairastuvat vaihdevuosien aikana. Tyypin 1. osteoporoosille erittäin tunnusomaista on selkeästi erottuva huokoistuminen selkänikamissa, värttinäluun päissä ja hohkaluissa. Yleisesti tyypin 1 osteoporoosi johtuu tavallisesti luumassan kiihtyvästä hajoamisesta.
Tyypin 2. Osteoporoosi on yleistä seniori-iässä. Tyypin 2, osteoporoosi näkyy parhaiten reisiluun yläosissa, selkänikamissa, huokoisessa hohkaluussa ja niin sanotussa kiinteässä putkiluussa. Käytännössä luumassa hajoaa koko ajan ja tilalle syntyy uutta, tervettä luumassaa.
Selkänikamien, kyynärvarren ja reisiluun kaulan murtumat ovat tavallisimpia osteoporoosia sairastavilla henkilöillä. Tavallisesti eniten haittaa aiheuttavat vakavat reisiluun kaulan murtumat, jotka huonontavat elämän laatua, lisäävät kuolleisuutta ja rajoittavat kaikille tärkeää, normaalia liikkumiskykyä.
Osteoporoosi nähdään kasvavana kansanterveydellinenä ongelmana, sillä esimerkiksi suurten ikäluokkien ikääntyessä ja mahdollisen tapaturma-alttiuden lisääntyessä myös murtumien riski kasvaa. Reisiluun yläosan murtumat ovat tavallisia yli 75-vuotiailla, ja lonkkamurtumien osuus kasvaa aina ikääntymisen yhteydessä. Terveydenhuollon kustannusten kasvu, murtumapotilaiden kuntoutus, hoito terveyskeskuksissa ja sairaaloissa sekä säännöllinen kotiapu palveluineen ja tarpeellisine lääkehoitoineen kasvattavat sekä sairastuneelle että yhteiskunnalle koituvia kustannuksia.
Luumassan vähenemisen taustalla on aina sekä orgaanisen luunaineksen, eli kollageenin huomattava katoaminen. Erilaisten tutkimusten mukaan osteoporoosi saattaa useimmilla henkilöillä johtua pienestä luumassasta,
luumassan rakentumisen hitaudesta tai nopeahkosta luumassan menetyksestä. Suurimmillaan luumassa on noin 30–35 vuoden iässä, ja miehillä se on aina naisia suurempaa ja vahvempaa. Naisilla luumassan menetys alkaa aina estrogeenintuoton vähentyessä noin 50 ikävuoden jälkeen, jolloin myös estrogeenintuotanto vähenee.
Luun tiheyden mittaaminen
Luumassan tiheyden mittaaminen on erittäin hyvä menetelmä todeta mahdollinen osteoporoosi. Useimmat peliyhtiöt haluavat panostaa viihdyttävien pelituokioiden lisäksi kansanterveyteen ja sen yllä pitoon kustantamalla erilaisia terveydenhuoltoon liittyviä tilaisuuksia.
Luumassan tiheys voidaan määritellä parhaiten reisiluun kaulasta ja nikamista mittaamalla, jolloin mittaustulokset ovat suuntaa antavat ja kuvaavat tarkkaan luumassan vahvuutta. Asiantuntijat ovat kuitenkin sitä mieltä, ettei luun tiheyttä voida tarkasti määritellä ennen murtumien ilmaantumista.
Yksilön elintavat saattavat ratkaisevasti vaikuttaa osteoporoosin syntymiseen.
Terveet elämäntavat, eli säännöllinen liikunta, tarvittava lepo ja terveellinen ruokavalio voivat omalta osaltaan estää osteoporoosin syntymistä.
Säännöllinen liikunta
Ihmisen luusto mukautuu hyvin itseensä säännöllisesti kohdistuvaan kuormitukseen. Kuormitus tekee hyvää luustolle ja tehostaa soluhengitystä, sillä lisääntyvä kuormitus vilkastuttaa solujen toimintaa. Yksilön luumassaan kohdistuva vääntö, kierto ja vetolujuus lisäävät rasituksen alaisena olevien luiden omaa luumassaa.
Terveellinen ravinto
Monipuolinen ja terveellinen ruokavalio auttaa luustoa pysymään vahvana. Oikeaoppinen ravinto sisältää tarpeellisen määrän proteiineja, rasvaa ja hiilihydraatteja, jotka ovat terveellisen ravinnon kulmakiviä. Useammat terveydestään ja hyvinvoinnistaan kiinnostuneet henkilöt käyttävät päivittäin terveellisen ruokavalion yhteydessä vitamiineja sekä erilaisia hiven-ja kivennäisaineita. D-vitamiinin ja kalsiumin päivittäinen riittävä saanti on tärkeää kestävyyden parantamiseksi ja luumassan kartuttamiseksi.
Erilaiset nautintoaineet
Yleisesti uskotaan, että runsas kahvinjuonti, alkoholi ja tupakka lisäävät osteoporoosin syntymistä. Huomattava alkoholin käyttö lisää luunmurtumia ja suurentaa osaltaan tapaturmien ja sitä kautta murtumien määrää.