Aloitussivu Osteoporoosiyhdistys

Tietopaketti Osteoporoosista

Luukato, eli osteoporoosi on luumassaa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleinen sairaus. Osteoporoosin ensimmäisinä oireina pidetään yleisesti luunmurtumaa ja siihen liittyviä tavallisesti koviakin kiputiloja. Osteoporoosiin sairastuneilla yleisiä ovat myös nikamamurtumat ja osteoporoottiset luunmurtumat. Osteoporoottiseen luunmurtumaan sairastuneilla riski sairastua uudelleen on 2-4 -kertainen verrattuna henkilöihin, jotka eivät ole kyseistä sairautta sairastaneet.

Henkilöllä oleva murtuma voi olla umpi- tai avomurtuma. Murtuman tuomia oireita ovat tavallisesti turvotus, kipu, jalan virheasento, arkuus tai epänormaalilta tuntuva liikkuvuus.

Umpimurtuma on kahdesta murtumatyypistä vaarallisempi, jonka vakavana seurauksena voi olla jopa henkilölle tuleva sisäinen verenvuoto. Avomurtuman seurauksena potilaan iho voi mennä rikki ja luun pää on työntynyt näkyvästi ulos. Molemmat murtumista vaativat aina nopeaa lääkärin suorittamaa hoitoa. Ensiapuna murtuma pitää tukea kivuttomaan asentoon ja avomurtumassa tyrehdyttää ulkoinen verenvuoto.

Osteoporoosia tavataan sekä naisilla että miehillä, mutta naisilla se on miehiä yleisempää. Osteoporoosin yleisimpinä syinä pidetään ikääntymistä, jotakin mahdollisesti osteoporoosille altistavaa sairautta tai joitakin lääkkeitä. Osteoporoosille altistavia sairauksia saattavat olla muun muassa ihmisen kalsiumaineenvaihduntaan vaikuttavat sairaudet, kuten lisäkilpirauhashormonin liikatuotanto, maksasairaudet ja keliakia. Lääkkeistä osteoporoosia pitkäaikaisessa käytössä saattavat aiheuttaa kortisonipohjaiset lääkkeet ja jotkin epilepsialääkkeet. Naisilla korkea riski sairastua osteoporoosiin on heti vaihdevuosien jälkeen, ja altistavina tekijöinä yleisesti pidetään myös liian vähäistä kalsiumin ja d-vitamiinin saantia. Osteoporoosin mittaamiseen käytetään yleisesti luuntiheyden mittausta. Osteoporoosimittaus suoritetaan aina lääkärin arvioinnin perusteella.

Röntgenkuvan avulla suoritettu mittaus ei ole riittävä osteoporoosin toteamisessa. Osteoporoosi todetaan aina luun tiheyttä mittaavan DEXA-laitteen avulla, jonka avulla voi mitata myös lihaskudosten määrän ja vartalon rasvan. Mittaus suoritetaan aina reisiluun yläosasta ja lannenikamista.

Osteoporoosi ja liikunta

Osteoporoosia ehkäistään tehokkaasti liikunnan avulla. Lapsille suositellaan yleisesti erilaisia leikkejä ja pallopelejä kehittyvän luuston vahvistamiseen.

Nuorille ja aikuisille suositellaan hyvää tekevien pallopelien lisäksi kävelyä, uintia ja juoksua, jotka ovat tehokkaasti elimistöä kuormittavia lajeja.

Seniori-ikäisille sopivia liikuntalajeja ovat muun muassa rauhallinen juoksu, kävely, voimistelu, kuten yksittäis- ja ryhmävoimistelut sekä kuntosalilla harjoittelu. Kuntosaliharjoittelu sopii myös erityisen hyvin perusterveille nuorille aikuisille ja keski-ikään ehtineille.

Liikunnallisen harjoitteluohjelman laadinnassa voivat eri ikäiset kansalaiset käyttää apunaan niin liikunnanohjaajaa kuin myös fysioterapeuttia. Oman kehon hyvä hallinta, johon liittyy olennaisesti hyvä lihaskunto ja tasapaino ovat erittäin tehokkaita kaatumis- ja monien murtumariskien ennaltaehkäisyssä.

D-vitamiinin tavoitearvo on nykyään 75–120 nmol/l laboratoriokokeilla mitattuna. Seniori-ikäisillä d-vitamiini hidastaa osteoporoosin syntymistä ja lisää henkilön lihasvoimaa. D-vitamiinia suositellaan otettavaksi aina aterian yhteydessä, ja yleisesti tiedetään, että tablettimuotoinen D3-vitamiini imeytyy D2-vitamiinia paremmin. Nykyisin D-vitamiinin suositeltava päivä-annos on 20 mikrogrammaa.

Lääkäri aloittaa potilaalle osteoporoosin lääkehoidon jokaisessa sellaisessa tilanteessa, jossa potilaalta on löydetty murtuma, joka liittyy selkeästi osteoporoosiin. Lääkityshoito voidaan ottaa käytäntöön myös silloin, kun osteoporoosi kehittyy normaalia nopeammin. Kyseisiä tilanteita voivat olla muun muassa pitkäaikaisen ja säännöllisen kortisonihoidon tuoma altistus osteoporoosille.

Lääkehoitona käytetään usein siis Prednisolon kortisonivalmistetta tasaisesti laskevilla annoksilla, jotta valmiste ei säännöllisesti haurastuttaisi luustoa. Kortisonin avulla halutaan parantaa jalkojen ja käsien liikkuvuutta sekä ennaltaehkäistään tehokkaasti mahdollisia elimistössä olevia tulehduksia, jotka eivät kuitenkaan ole yhteydessä osteoporoosin kanssa. Luukadon ehkäisyssä henkilölle käytetään usein niin sanottuja bisfosfonaatti-lääkkeitä, joita annostellaan helposti suun kautta lääkärin määräämän ohjeen mukaisesti. Luuspesifiset bisfosfonaatit ovat lääkkeitä, jotka sitoutuvat luun mineraalimatriksiin helposti ja kiinteästi estäen tehokkaasti osteoklastien, eli luuta hajottavien solujen toimintaa.

Useimmille reuma-ja sidekudossairauksista kärsiville annetaan yleensä vuoden välein suoneen Aclasta infuusioliuos. Valmiste sisältää tehokkaasti vaikuttavaa Tsoledronihappoa, joka on tarkoitettu henkilöille, jotka omaavat suurentuneen luunmurtumariskin. Aclasta estää henkilön luumassaa hajoamasta normaalia nopeampaan tahtiin, sillä valmiste kiinnittyy suoraan potilaan luustoon. Aclasta on turvallinen valmiste, jota tiputetaan lääkärin määräyksestä luustoon sairaalassa tai terveysasemilla.